Evella ja suuri yllätys

[Freda]

Oli myrskyisä syysilta. Pilvet peittivät taivaan ja ukkonen jyrähti jossain. satoi kaatamalla vettä. Kävelin metsätietä kohti kotia. Onneksi satoi vettä niin vanhempani eivät ehkä huomaisi että olin itkenyt. Olin lähtenyt tallilta itku kurkussa, sillä hoitohevoseni Pomo oli jouduttu lopettamaan. Pomo oli saanut suolisolmun. Eläinlääkäri oli yrittänyt pelastaa sen, onnitumatta. Saavuin metsätieltä autotielle ja näin koti-talon tien toisella puolella. Lähdin ylittämään tietä katsomatta sivulleni. Oli pimeää. Yllättäen näin valot jotka lähetyivät kovaa vauhtia. Juoksin pois tieltä. Auto pysähtyi eteeni ja autosta nousi nuori mustahiuksinen poika. Poika oli erittäin komea, mutta en ollut aiemmin nähnyt häntä.
"Moi, missä on Juutelan perheen talo" Poika kysyi. Hämmästyin. Hän etsi minun perheeni kotia.
"Ööö, kuka olet?" Kysyin hämilläni. Poika hymyili minulle.
"Etkö jo arvaa, kulta?" Poika kysyi naurahtaen. Sitten osasin yhdistää asiat. Poika oli Joel, jonka kanssa olin seurustellut vasta viikon, emme olleet aiemmin nähneet, mutta olisihan minun pitänyt yhdistää poika kuviin joita olin hänestä nähnyt.
"Joel" Naurahdin. Poika nyökkäsi hymyillen.
"Joo, asumme tässä" Sanoin ja osoitin upeaa omakotitaloa.
"Vau, ootas hetki" Joel sanoi ja kumartui autoon. En kuullut mitä hän sanoi, mutta pian hän nousi autosta ja katsoi minua.
"Voisinko jäädä teille yöksi, minulla ei ole muuta paikkaa minne mennä" Joel mietti.
"Joo, kai se sopii, mutta kysytään ensin" Sanoin ja katsahdin kotitaloamme.
"Odota hetki, käyn kysymässä" Sanoin ja avasin omakotitalon portin. Ylitin pihan. Menin kotiovelle ja avasin oven.


KESKEN